Tämmöinen maalaismummo Kouvolasta rrrrakastaa marraskuuta. Aamulenkillä piti kyl välillä kävellä takaperin. Huomenna lähen mökille kolmeks viikoks möllöttämään.

Ihanaa! Koirakin innostui. Tietää, että lenkit pitenevät, kun mammalla on napit korvilla.

On kyllä paha paikka. Johannes kyllä ansaitsisi ääniä, mutta onneksi sai nyt kymppejä.

No on niin symppis, et ekan kerran jopa nyt äänestin, ettei vaan tippuis.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vaihto-oppilasvuoteni sisareni ilmoitti, että olemme aina tervetulleita San Diegoon hänen luokseen. Nyt hän purkaa minulle huoliaan, koska ei voi puhua kenenkään muun kanssa avoimesti Trumpista.

On vieläkin. Parin tunnin lenkki eilen Vierumäen harjumaastossa vahvisti tämän. Keltapunainen suo, vihreät sammalikot, kirkkaan siniset järvet, puiden takaa pilkottavat auringon säteet. Lumoava.

Mä liityin aikoinaan futisporukkaan, jossa olin kirkkaasti huonoin. Se oli kasvattava ja mielenkiintoinen kokemus.

Juuri näin. Viikko sitten luokkakokouksessa hetki meni ennen kuin tajusin, että me oltiin kaikki saman ikäisiä enkä ollut eksynyt parikymmentä vuotta vanhempien joukkoon.

😂👏

Jo tuon nimen takia harkitsen liittymistä.

Ollos hyvä ☺️

Kiitos. Koiran kanssa aamulenkillä katseeni nauliutui aurinkopuuhun. Piti ottaa pari askelta taaksepäin ja vangita hetki.

Joo niin tiedän. Lapsenlapset onneksi neuvovat, miten sen hellan saa päälle 🫣.

Nyt oon oikeilla hollilla. Savitaipaleella ja järven ranta idässä. Luulisi mäkyväm.

Ärsyttävintä on, että niillä on hirveä halu ängetä snautserin anaaliin. Vitosen lenkillä ehtii aika monta nyppiä.