Ei, Nobelin muistopalkinto taloudelle annettiin tästä aiheesta, tässä on endogeenisuutta.
Olen ollut asfaltityöntekijä ja sitten ylenin kattotyöntekijäksi Lemminkäisellä. Eikö ne ollut "oikeita" töitä?
Kiva kuulla, että olet sitä mieltä! Mielestäni tutkimuslaitoksen johtajan pitää tähdätä siihen aina.
Tuloerojen ja talouden kehityksen välistä yhteyttä tarkastelen aika huolellisesti tuolla kirja.fi/collections/...
Pinnan alta
Talouspessimismistä on tullut 2020-luvun uusi uskonto. Synkkäilmeiset taloustietäjät julistavat kansantaloudessa murheellisia näkymiä. Kansa haluaa kuulla vapauttavia loitsuja siitä, miten se voi talo...
kirja.fi
Reposted by Mika Maliranta
Velkajarru on täysin väärin sammutettu. Meidän pitää saada luoda äänestäjille kuva, että kaikki leikkaukset perutaan heti kun pääsemme valtaan, ja Suomi voittaa futiksen maailmanmestaruudenkin.
demokraatti.fi/vasemmiston-...
demokraatti.fi/vasemmiston-...
Vasemmiston vaikea valinta: luottaako velkajarruun vai talouden taikavoimiin?
Katoaako Suomen velkakriisi, jos vain suljemme silmämme parin vaalikauden yli? Onko pakko tehdä mitään, jos ei ideologisista syistä halua? Tiistaina saavutettu parlamentaarinen sopu pitkäaikaisista va...
demokraatti.fi
Kyllä hinnat voi laskea vaikka palkat nousevat. Helppo selitys on voittokate, mutta tärkeä tekijä on teknologian kehitys ja tuottavuuden kasvu.
Nämä on vakavia ja vaikeita asioita, ja ymmärrän oikein hyvin, että nämä herättävät tunnekuohuntaa.
Ehkä on paikallaan täydentää, että saman kyselyn mukaan suomalaiset yritykset panostavat suhteellisen paljon t&k:hon ja ohjelmistoihin ja tekevät paljon innovaatioita (EIB Investement Survey 2025)
Tilastoista en näe yhteyttä, että niissä maissa, joissa julkisesta taloudesta on pidetty huolta (so. velkasuhde on kohtuullisen matala), ihmiset voisivat huonommin. Pikemminkin päinvastoin.
PS. Muuten olen sitä mieltä, että Vasemmistoliiton esittämät perustelut ja huolet olivat asiallisia, ja tykkäsin napakasta esitystavasta: "tarpeeton"-sanaa oli käytetty nokkelasti.
En ole välttämättä aivan samaa mieltä siitä, että pienituloisilta leikkaaminen on taloudellinen reaaliteetti. Minusta se näyttää poliittiselta reaaliteetilta tässä tilanteessa.
Maailma, jossa elämme, on taloudellisten ja poliittisten realiteettien kuristama.
Siinä oli typo, joka pitäisi pystyä tunnistamaan asiayhteydestä. Puhun julkisen talouden velasta. Pahoitteluni kirjoitusvirheestä!
Talouspolitiikan arviointineuvostolle sekä parlamentaariselle työryhmälle annetaan tässä tärkeä rooli. Hyvin samanlainen järjestely on toteuttu Ruotsissa.
Nobelin muistopalkinto taloustieteelle annettiin juuri tutkimukselle, jossa tätä asiaa selvitetään. Tuossa kirjoituksessa yritän lyhyesti avata tuon kirjallisuuden sisältöä www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/u...
www.taloustieteellinenyhdistys.fi
En tiedä onko noista määritelmistä kovin paljon apua todellisessa maailmassa.
Lyhyellä aikavälilläkin on liikkumavaraa, jonkin verran tilanteesta riippuen. Maissa jossa julkinen talous on kunnossa, tuota liikkumavaraa on tuntuvasti enemmän. Siihenhän tässä ja tällä pyritään.
Tulkintani on että monilla on liian optimistinen kuva liikkumavarasta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.
Laaja parlamenttaarinen yhteisymmärrys julkisen talouden hoidon pitkän aikavälin tavoitteista tukee hyvinvointivaltion edellytysten varmistamista sekä antaa edellytyksiä suhdannepolitiikan järkevälle käytölle, niin lasku- kuin nousukausinakin. 3/3
Politiikalle jää vielä merkittävä määrä liikkumavaraa siinä, miten noista rajaehdoista huolehditaan (leikkaukset vs. verotus vs. rakenteelliset uudistukset) ja mitä niiden sisällä tehdään (miten julkisia menoja priorisoidaan, mikä on verotuksen rakenne jne.)? 2/
Hyvinvointivaltion rakenteita ei voida ylläpitää, jos kansantalous jatkuvasti velkaantuu, eikä järkevälle suhdannepoltiikalle ole edellytyksiä, jos velkasuhde tästä merkittävästi kasvaa. Näitä faktoja ei voi väistää, sellaista matematiikkaa ei ole keksitty 1/