Ehdottomasti. Viron tilanne heijastaa teatterin ja kulttuurin erilaista, paljon laajempaa ja syvempään roolia yhteiskunnassa ylipäätään. Suomessa pitää tehdä monentasoista työtä ja paljon, että meikäläinen luisu saadaan pysäytettyä. Yliopistojen/korkeakoulujen rooli on minusta siinä keskeinen.

Draama 2025 -festivaaleilla Virossa keskustelimme siitä, miten paljon merkitystä teatteritieteen koulutuksen vahvuudella on virolaiselle teatterille & esitystaiteen ja yhteiskunnallisen keskustelun siltaamiselle.

Maailma muuttuu koko ajan monimutkaisemmaksi ja meidän nykyinen kykymme pysyä sen tasalla ei tunnu riittävältä.

Syntyvyyttä koskeva keskustelu on erittäin herkkä. Kun meillä on vaikeuksia keskustella peruspalvelujen takaamisesta, herää epäilys, onko olemassakaan mahdollisuutta keskustella mielekkäästi ihmisten valinnoista ja kehoista. Tai Suomesta: ilman maahanmuuttoa ei ennen pitkää ole toimivaa Suomea.

Suomessa syntyi suomen- ja ruotsinkielisille vanhemmille reilusti alle 40 000 lasta viime vuonna, vuonna 2010 noin 60 000. Kuten on vastikään uutisoitu, suuresta osasta maata loppuvat peruskoulujen ja varhaiskasvatuksen tarpeet jo nyt ja lähivuosina.

Economistin artikkelissa, josta graafi on poimittu, todetaan hyvin, että koska nykyinen syntyvyyden taso kaikkialla liikkuu kohti lukua 2,1 se implikoi, että ihmiskunta kulkee kohti sukupuuttoa, mikä olettamana koetaan absurdiksi. Samaan aikaan tuo täsmälleen on tilanne.

Syntyvyyttä koskeva kehitys, jonka aikaa nyt elämme, on äärimmäinen mullistus koko ihmisen tunnetussa historiassa. Ihmiskunnan ja valtioiden sekä talouselämän kannalta se on suurempi mullistus kuin ilmastonmuutos, joka sentään on olemassaoloa uhkaava kehityskulku.

Ennusteissa siis oletetaan, että ihmisten käytös ja valinnat muuttuu nyt ja pysyy muuttuneena seuraavat vuosikymmenet.

Oheinen graafi kuvaa YKn ennusteita, ja se demonstroi hyvin, miten jyrkästi kokonaishedelmällisyysluku on pudonnut, mutta miten sen ennusteissa oletetaan pysähtyvän tasolle, joka olisi pitkän ajan mukainen keskiarvo.

Suuri osa väestön ja alueiden kehittymistä koskevista tilastoennusteista nojaa olettamiin, jotka ovat yksinkertaistavia. Yksi ylivoimaisesti keskeisimmistä koskee syntyvyyden kehittymistä.