Päivi Siljamäki
banner
paivisiljamaki.bsky.social
Päivi Siljamäki
@paivisiljamaki.bsky.social
620 followers 490 following 1K posts
Hän, joka kertoi että opettaja käski lopettaa kaiken kommentoinnin jo 1990-luvulla. Yhä pärpättää.
Posts Media Videos Starter Packs
Kollega kysyi tänään, olisinko kiinnostunut pienestä erikoisprojektista. Tietenkin! Jättipallon saumat tarvitsivat vähän huoltoa ja huomiota, onneksi minulla oli sattumalta neuloja ja karhu-lankaa käsilaukussa
Voi joo, ymmärrän! toi kyljessä kyhjääminen on tosi tärkeää!
Mä en usko, että mun äitiys venyy siihen, että alan katsoa säännöllisesti!
Katson lapseni kanssa Tanssii tähtien kanssa ohjelmaa. Onneksi tässä on tämä hyväntekeväisyysteema tänään, tää on yks vähiten mua kiinnostavista televisio-ohjelmista kautta aikain. Mutta kun sovittiin,että katotaan. Onneksi nukkumaanmenoaika pelastaa jossain vaiheessa.
Tuttavani nimi on Vladislav.

Olen pidättäytynyt laulamasta Vla dis lav, baby don't Hurt me, aina kun näen hänet, osoittanut lähes yliluonnollista luonteenlujuutta. Paitsi viime viikolla. Hän nauroi, vaikka taisi olla ns.tuore vitsi.
Juuri tuon takia aloin käydä läpi dekkareita. Niissäkin on monentyyppisiä tekstejä, mutta säilyy lukemisen ilo kun odottaa, saako paha palkkansa.
Mä olen joutunut ihan tosissaan keskittymään, että lukeminen alkoi sujua, pikkuhiljaa eteenpäin! Analysointiin lipsahtaa välillä, se vie aika usein ilon elämyksestä.
Olen tälle vuodelle lukenut tähän mennessä 65 kirjaa. Opiskeluaikana tuli sellainen kyllästyminen lukemiseen, että meni pandemiaan saakka, ennen kuin alkoi sujua jälleen (tai edes kunnolla kiinnostaa), joten olen tosi iloinen tästä!
Esim. Ei suostu edes tervehtimään, jos tulee vastaan tiellä, katsoo pois, koska lapsi on vanhemmalleen enemmän kuin kuollut. Tai ei pidä yhteyttä mitenkään, lapsi menee sitten hautajaisiin kuokkavieraana. Molemmat esimerkit mun läheisiltä.
Mulle on lähipiirissä käynyt liian usein niin, että vanhemmat ovat hylänneet lapsensa oman uskontonsa vuoksi ja mahdollisen taivaspaikan toivossa. Tein selväksi, että jos mulle ehdotetaan samaa, mennään sit yhdessä muksujen kanssa sinne alakertaan.
Konsonanttinen heikon ja vahvan asteen vaihtelujen verbiryhmissä (vahvasta heikkoon joskus, heikoista vahvaan joskus, ei aina kaikissa persoonissa ja vain osassa kuudesta ryhmästä) kohdalle kun pääsee kieliopissa, haluaa pyytää anteeksi. Tuhansia vuosia monta kuukautta pimeässä, näin siinä kävi.
Meni itkuksi. Olen herkkä itkemään ja nauramaan, mutta nyt otti sydämestä. Vanhemman rouvan viimeinen toive oli, että tuhkauksen jälkeen hänet viedään takaisin kotiin.
Matka Ukrainaan alkaa viikonloppuna.
Yritän tehdä tunnille listaa puhekielisistä sanoista, joita käytetään työelämässä. En tiedäkään oikein niitä. Alkaa näkyä, että olen tehnyt töitä ensin englanniksi ja sitten yli kymmenen vuotta ruotsiksi.
Kaverikoira-Tarmon aika oli tullut. Hän jaksoi yli 15-vuotiaaksi, eikä charminsa unohdu. Kiitos, että saimme tutustua ja välillä omia.
Pikkuhiljaa vuosia vaivannut lukujumi on lähtenyt liikkeelle, tuntuu kivalta kun osaa taas lukea. Aika usein sanon, että lukeminen on niinku fyysinen kunto, sekin vaihtelee.
Ukkoskuuron jälkeen käytiin kesävieras-Kessun kanssa kävelyllä. Juostiin raikastuneessa illassa tuulen lailla, vapaus huumasi meidät molemmat.

Ulkopuolisen silmin saattoi näyttää siltä, että täti-ihminen lönkötteli pienen koiran kanssa. kukaan ei ollut näkemässä, joten pysyn illuusiossani.
Enkä pelkästään yrittänyt, hakkasin kirveellä auki. Kiinni sitä ei sitten enää saanutkaan.
Sellainen Joo, mut suurempi. En vaan saa niitä auki, vaikka kaikki purkit ja purnukat aina muuten onnistuu.
Tein saman mokan kuin aina, kun ostan lasinpesunestettä. Ostin taas sellaisen kanisterin, enkä saa (prkle!) Sitä korkkia auki! Kerran avasin sen kirveellä. Tällä kerralla pyysin kauniisti apua, ystävällinen herrahenkilö avasi korkin. Jospa ens kerralla muistan ostaa sellaisen pikkukorkkisen version?
Sinne ehtii rauhallisemminkin! Olen käynyt viimeksi lapsena, joten muistikuvani olivat hyvin hatarat.
Kävin tänään lasten kanssa sekä Lintulan että Uuden-Valamon luostareissa. Kontrasti oli melkoinen. Hyvä kesälomapäivä, Valamossa oli muuten myös lapsille erittäin hyvin varusteltu leikkimökki.
Oltiin lasten kanssa yötä kylpylähotellissa. Molemmat lapset uivat paremmin kuin minä, mutta silti räpiköin surkean hitaasti ja lähes täysin osaamatta aamu-uinnilla 800 metriä. En ole ikinä koskaan uinut noin pitkään. Vanhempi muksu yritti myös opettaa mua, mut enhän mä mitään tajunnut.
Päivän hyvämieli on hiukan hassusti se, että itkin (kiitollisena) ajaessani ulos helteisestä Jyväskylästä. Sivullinen tarjosi apuaan, hoiti autoni nätisti ahtaasta välistä pois ja minun ja lasten matka pääsi jatkumaan. Kiitin auttajaa heti, kiitos myös somessa, jos sattuu silmiisi.
Mulla on yleensä aina laukku mukana ja laukussa kaikkea. Tänään sieltä kaivettiin uimarannalla laastaria pienen uimarin varpaaseen. Itselleni vieraita ihmisiä, niin eivät osanneet suorilta tulla kysymään, tutut tietää jo, että mulla saattaa olla laukussa (Tähän se mitä tarvitaan).