Totesin tyttikselle et itselle näin aseksuaalina se et voin olla kinky hänen kanssaan on parempaa kuin seksi. Hänellä kinkyys ja seksi kulkee käsi kädessä, mut itsellä ei. Meillä on onneksi hyvä yhteisymmärrys mitä tehdään milloinkin, riippuen täysin siitä mikä mun fiilis seksiin on sillä hetkellä.

Meidän polycule kasvoi eilen yhdellä ihmisellä, kun minä ja tyttöystävä saimme uuden poikaystävän kansamme yhteiselle matkalle. Olen niin onnellinen.

Valitettavasti jouduin eilen pistämään suhteen poikki toisen kumppanin kanssa, taisin aikaisemmin referoida häntä nimellä Judas Priest kerran. Onneksi on tyttöystävä ja vahva tukiverkko muutenkin takana auttamassa tämän läpi.

Monisuhteisuuden parhaita puolia on ehdottomasti se että pystyt kiusaamaan kumppania sen uudesta ihastuksesta. Thihi.

Olen tässä kesän mittaan herännyt ajattelemaan sitä, miten ihanaa on, kun äiti tulee elämäni uuden ihmisen kanssa toimeen todella hyvin, äiti keksi hänelle jopa lempinimen, Judas Priest, mutta vaikka asia on ihana, se on myös samaan aikaan kaksiteräinen miekka.

Silloin kun aloin suhteeseen tyttöystäväni kanssa tiesin että hänellä on kumppani ja he ovat polyja ja se oli minulle täysin fine, vaikken tiennytkään vielä silloin olevani itse poly.

Ollaan tässä nyt kumppanin kanssa alettu deittailemaan samaa ihmistä. Ensimmäinen kerta kun on tällainen tilanne niin kieltämättä jännittää.

Mietin välillä että onko se jotain sisäistettyä transfobiaa että mieluummin sanon olevani they/them nykyisin, enkä she/they, koska se ajatus että mun preferenssi asian suhteen vaihtelee ja että mun pitäisi sanoa ihmisille siitä mikä mun preferenssi on minäkin päivänä saa mun olon epämukavaksi?

Tänä aamuna kun nousin sängystä siitä kumppanin vierestä ja jätin hänet ja metamurun sinne nukkumaan kun läksin töihin niin mietin vaan mielessäni et nii, vuoden päästä tää on jo täysi normi, et mä herään näiden ihmisten vierestä meidän yhteisestä makuuhuoneesta, eikä mulla ole erillistä asuntoa

Kiireisen pitkän viikon jälkeen ei mikään tunnu niin hyvältä kuin leijua hetki subspacessa.

En tiiä missä kohtaa oikeesti sisäistän ja pääsen yli siitä isosta kiitollisuuden tunteesta mikä mulle iskee usein intiimien hetkien jälkeen kumppania kohtaan. On vaa niin upeaa että hän hyväksyy mut kuten mä olen ja pystytää löytämään tasapaino erittäin seksuaalisen ja aseksuaalin ihmisen välillä.

Itse kun on erittäin avoin nii huvittaa, kun vasta vähän ottaneena ihmiset uskaltaa alkaa kyselemään asioista esim. polyamoriasta ja mun suhteesta miten meillä hommat toimii, kun ei kuulema muuten uskaltaisi/kehtaisi, varsinkaan kampuksella ja itse vaa nauran et miks hitossa ei muka voisi?

Kumppani sanoi mulle että kun ostan uuden sängyn tässä joskus niin sen olisi hyvä olla jenkkisänky niin voidaan tulevaisuudessa yhdistää minun ja heidän (hän plus pesis/aviomies) sänky yhdeksi isoksi pesäksi, kun muutetaan kolmisin yhteen. En sanonut ei.

Ennen nykyistä suhdetta olin avoimessa suhteessa, joten nykyiseen polysuhteeseen siirtyminen ei ollut itselleni mitenkään hankala paikka. Olin mä polyamorian mahdollisuutta pyöritellyt päässäni ennenkin ja nyt kun on yli vuoden tässä ollut polysuhteessa niin en ole kyllä missään kohtaa katunut.