Minkä verran normaalisti ihmiset jaksaa? Kävin työkaverin kanssa kävelyllä, söin aivan paskaa pikanuudelia, kun en jaksanut valmistaa ruokaa. Tässä vaiheessa oli jo voimat aika pois. Join pikakahvia samalla kun imuroin. Ja nyt en jaksa enää mitään. En oo tehnyt tänään mitään muuta.

Meikäsankariinos varasi ajan HOPS-keskusteluun opettajan kanssa torstaille klo 10:20. Tietokone hyvissä ajoin auki ja Teams-linkkiä etsimään. Sähköpostissa odotti viesti, että hei oottelin sua muttei näkyny. Olit idiootti varannu ajan tiistaille, senkin tyhmä. Varaa uusi aika, ystävällisesti.

Makaan sängyssä painopeiton alla. Molemmin puolin makaa uninen koira, suloisena ja pehmeänä.
Pissittää.

Haluaisin tehdä jotain kivaa, mutta mikään ei tunnu kivalta. Mutta saatan tehdä ruisleipää.

Ahdistaa.

Oon koulukodissa töissä. Se on vähän kuin elämäntapa. Työkavereista tulee kuin toinen perhe, vaihtuvat teini-ikäiset lapset. Parhaimmillaan parasta, mutta aika usein mietin että miksi pitäå jaksaa selviytyä. Sitä se liian usein on.

"Älä mee siitä mäestä, se on vaarallisen liukas ja osut seinään", sanoin itelleni

*menee silti*

Auto vaan iloisesti lasketteli alas, dyndydyy.

Aloitin tänään opinnot, että olisin pätevä työhöni jota oon tehnyt 3 vuotta.

Nonni.

Näköjään muutoin välimerkittä, mutta loppuun pilkku. Tosi hyvin tehty.