Vapaavuori yrittää paikata repeämää asenteilla, populistit ottavat merkityksiä haltuun, ja Ylikylä kysyy, mitä jää jäljelle, kun työ ja ideologia eivät enää kanna.
Seuraavan yhteiskunnan täytyy rakentua yhteisöstä, osallisuudesta ja mielekkyydestä, ei pelosta ja tehokkuudesta.
Vapaavuori yrittää paikata repeämää asenteilla, populistit ottavat merkityksiä haltuun, ja Ylikylä kysyy, mitä jää jäljelle, kun työ ja ideologia eivät enää kanna.
Seuraavan yhteiskunnan täytyy rakentua yhteisöstä, osallisuudesta ja mielekkyydestä, ei pelosta ja tehokkuudesta.
Kun oikeistopolitiikan lääkkeet eivät toimikaan, syy siirretään kansan “asenteeseen”.
Vapaavuori puhuu synkkyydestä, kunnianhimottomuudesta ja riskinoton puutteesta – kuin ongelma olisi henkinen eikä rakenteellinen.
Tämä on klassinen merkki ideologisesta paniikista.
Kun oikeistopolitiikan lääkkeet eivät toimikaan, syy siirretään kansan “asenteeseen”.
Vapaavuori puhuu synkkyydestä, kunnianhimottomuudesta ja riskinoton puutteesta – kuin ongelma olisi henkinen eikä rakenteellinen.
Tämä on klassinen merkki ideologisesta paniikista.