Tuntuu, että Strout kuvaa ihmiset kokonaisina, todellisina virheineen ja väärinkäsityksineen, myös ns. hyvikset sellaisina jotka haluavat hyvää, mutta välillä sanovat väärin, eivät sano vaikka pitäisi ja miten tämäkin saattaa käynnistää tapahtumia vaikka tarkoitus oli toinen.