Ja siellä ne yhä ovat - järkyttyneinä, jumissa elämän ja kuoleman rajamailla - havahduttuaan tähän uuteen todellisuuteen, johon ne jätettiin mätänemään.

Fuusioituneiden unohtaessa reaalimaailman ja kehonsa päätyivät nämä laitokset tunkemaan näitä entistä ahtaampiin tiloihin, taiteillen jo valmiiksi turmeltuneet ruumiit entistä gigerimaisempiin muotoihin.

Tämän operaation läpikäyneet asetettiin laitoksiin, joissa ne maksoivat minimaalista vuokraa pienestä huoneesta ja siitä, että joku ruokki ja siivosi ne.

Wikipedia väittää, että alunperin Atlantis II:n pääpahis olis ollut kyborgi-Helga. Meiltä ryöstettiin kyborgi-Helga.

Toisaalta, Atlantis on niitä leffoja jotka ei tartte oikeasti jatko-osia. Se on täydellinen kokonaisuus (imo), joka toimii sellaisenaan. Löytyy, alku, keskikohta ja loppu. That's it.

Siten se pysyi elossa, ikuisessa unessa, katsellen ikuisesti houreisia painajaisia hitaasti kuolevasta planeetasta.

Vesi sumeni, sen silmät muurautuivat umpeen. Kasvusto jäykisti sen kehon patsasmaiseen poseeraukseen, mutta kuolla se ei saanut. Luisevat kädet kurottivat veteen ja kiinnittivät letkun sen päähän.

Siellä se nukkui ja söi, erakoitui omiin vetisiin oloihinsa. Ja kun maaperä ja ilma myrkyttyivät, oli se lopulta ainoana jäljellä. Välillä se kurkki autioituneen kylän raunioihin, ihmetteli mihin kaikki katosivat. Noiden retkien aikana se tartutti itsensäkin ja hitaasti myös joen.

Tai no, aivot surkastuivat olemattomiin. Mutta tehtäväänsä se ei unohda, ja nälkiintyneet saavat jokapäiväisen ateriansa. Tarvitsivat sitä tai eivät.

With that said, I might also delete my Instagram page. Don't really want to support Meta... Though I might keep [email protected] there just to stay updated on some activism pages I follow. We'll see.