Nyt jos koskaan on aika vastustaa. Laittaa fasismille vastaan. Fasismi on uhka kaikelle ja kaikille - kyse ei ole vain erimielisestä ideologiasta tai mielipiteistä, vaan kyse on (vaikkakin tällä hetkellä vain osittaisesta) vapaudesta ja täydestä vankeudesta. Elämästä ja kuolemasta

Emme voi puhua enää sen uhasta, tai kuinka se nousee. Se on täällä. Se ja sen kätyrit hallitsevat jo ympäri maailmaa. Emme voi katsoa ainoastaan sen vanhoja esimerkkejä tai toimintamalleja - se nimittäin uudistuu. Joten meidänkin on uudistuttava.

Syöpä jota ei puhuminen, vaatiminen, tyhjät vaalilupaukset tai äänestäminen poista. Sitä vastaan on taisteltava jatkuvasti, ja se on leikattava kokonaan pois. Tämä leikkaus ei voi tapahtua ilman, että nykyinen kapitalistinen, imperialistinen ja kolonialistinen järjestelmä kuolee sen mukana.

Kuten olemme aikaiseimminkin sanoneet, ja tulemme sanomaan niin kauan kunnes se ei ole enää tarpeen: kukaan meistä ei ole vapaa, ennen kuin me kaikki olemme vapaita.

Free Maja, free all antifascists!

Free Nikos, free all anarchists!

Ei väliä oletko kommunalisti, anarkisti vai libertaarikommunisti. Mikäli hyväksyt vapauden kaikille ja ajat kaiken sorron sekä riiston lakkauttamista, olet meidän toverimme.

Jos haluamme vapauttaa kaikki, tulee taistelun perustua vapaudelle. Me emme yhteisrintama kaipaa. Aidosti vapautta haluava liike voi syntyä vain luonnollisen yhtenäisyyden kautta: olet toverimme, mikäli olet antiautoritääri ja ajat kaikkien vapautta.

Jos haluaa hävittää kaiken riiston ja sorron, ei tule itse kannattaa sortoa. Sorron poistaminen toisilta ja sen hyväksyminen toisia kohtaan on tekopyhyyttä.

Sanotaan yksi asia suoraan: "yhteisrintamaa" ei voida tehdä kaikkien vasemmistolaiseksi itsensä mieltävien kanssa. Anarkistina emme voi hyväksyä autoritaarisia keinoja, jotka ovat käytännössä tietynlaisen sorron hyväksymistä.

Tämä on kertakaikkiaan väärin. Jokaisella eläimellä on oikeus, ja halu, elää. Elää vapaana, elää ilman ihmisen aiheuttamaa tuskaa ja kärsimystä.

Kukaan meistä ei ole vapaa, ennenkuin me kaikki olemme vapaita.

Siellä tapetaan neljä kanaa sekunnissa. 15 000 tunnissa. Aiheutetaan aivan käsittämätöntä kärsimystä toiselle, tuntevalle olennolle, ja vieläpä iloitaan sillä.

Maailman ruoantuotannon megatehtaat tappavat kymmeniä tuhansia eläimiä päivässä. Siis PÄIVÄSSÄ.
Esimerkiksi Atrian jättiteurastamoa, jossa murhataan jopa sata tuhatta kanaa päivässä, kutsutaan uutisissa "suomen viennin valopilkuksi" (HS. 24.11.-24).

Eläinten ainoa rikos tuntuu olevan heidän olemassaolonsa, josta ihmiset heitä surutta rankaisevat sanoinkuvailemattomalla tuskalla sekä tarpeettomalla kuolemalla. Millä oikeidella ihminen katsoo olevansa parempi kuin mikään muu eläin?

Tahdotko kymmenen vuoden päästä kertoa lapsellesi joskus nähneesi pääskysen, kauan sitten kuolleen, vai viedä hänet metsään ihastelemaan puita, ja niiden asukkeja?

Jos menetämme yhdenkin näistä lajeista, voimme laskea itsemmekin kuolleiksi.

Tahdotko sinä, kuollessasi, kuulla varpusen laulavan, vai kaupungin kohinan?

Tuo lista on pelottavaa luettavaa. Ja me ihmiset olemme syyllisiä. Me olemme ahneudessamme unohtaneet, mistä me olemme tulleet, sekä sen paikan, sen maan, asukit. Lintujen lisäksi sukupuuttouhan alla ovat esimerkiksi ahma, saimaannorppa, naali ja ankerias.

Suomessa sukupuuttouhan alla olevien lintulajien lista on hyvin pitkä. Niitä ovat esimerkiksi haahka, viiriäinen, nokikana, tunturipöllö, selkälokki, huuhkaja, terva-ja törmäpääsky, hömötiainen, riekko sekä varpunen.