Ei voi sanoa vain yhtä. Esim. Clueless, Afrikan kuningatar, Skandaalihäät, Hotelli Firenzessä - lista olis pitkä. Hyviä näyttelijöitä, loistavat kässärit.
(Mä en katso itkettäviä leffoja, joten kyyneleet ei ole mulle parhauden kriteeri vaan suorastaan päin vastoin.)

Reissuissa mä kyl kävelen ns. tavoitteettomastikin, vaikka vois kyl argumentoida ett "turistihaahuilulla" on selkeä tavoite sinänsä eli tutustua uuteen kaupunkiin 🤔. Siis ihan Eri Asia kuin kävelyllä olo aina samoilla tylsän tutuilla kotikulmilla.

parikyt tuhatta askelta. Tai arjessa pinkaisen vartin päähän ostarille. Kävelyllä pitää olla jokin selkeä pointti, semmoinen "vissiin tää lompsiminen on hyväksi?" ei vain riitä.

sopivalla kesäsäällä, ja into lopahtaa parissa viikossa kun se musan kuuntelusta huolimatta vain on niin helkkarin tylsää. Ongelma ei oo fyysinen jaksaminen. Jos oon vaik kaupunkilomalla, niin aivan vaivatta kävelen vaikka koko päivän pitkin poikin ja kerrytän

Ainoa liikuntamuoto jota jaksan tehdä tinkimättömästi on oma aamujumppa (käsipainot, jokunen kyykky, venyttelyä) koska neg. seuraukset tekemättömyydestä on suorastaan naurettavan välittömät. Kävely malliin "lähden kävelylle" on niin tolkuttoman tylsää, että teen sitä tosi puuskittaisesti,

Tosin mä en ole mikään "intomielinen" tän asian suhteen - en ainakaan mistään "eettisesti kestävästä" syystä, pahoin pelkään. Vaan lähinnä ihan tosi käytännöllisistä syistä. Nii ett ehkä mun ei olisikaan pitänyt vastata tähän :D

ja sit ollaan tosi nopeasti tosi vaarallisella tiellä, kun aletaan listata oman vision tiellä olevia uhrattavaksi kelpaavia ihmisiä.

Joten en sano etteikö ajatus alkuperäiseltä tieltään harhautuneesta luodista olisi syvästi tyydyttävä – mun pragmaattisuuteni vain pyrkii pinnalle turhan nopsaan.

Mä tulen välittömästi erittäin epäluuloiseksi, kun esiin marssitetaan noi teesit. Sitä aina tykkää ajatella, että se oma puoli on se joka on oikeassa kun määritellä mikä on ”greater good”, mutta kukaan ei ole oman tarinansa pahis – jokaisen mielestä se oma juttu on ”greater good”, [jatkuu]

-olisipa luoti mennyt jne. ajattelu on mun korviini (sitten kun saan itseltäni kytkettyä verenhimoisen ”voi että ku oliskin…” fiiliksen pois päältä) aina vähän liian lähellä ”tarkoitus pyhittää keinot” ja ”for the greater good” -tyyliä. [jatkuu]

-Trumpin takana on jonossa yhtä pahoja jossei pahempiakin hyypiöitä. Mikään ei loppuisi siihen, että T olisi saatu pelattua pelistä pois – niin tyydyttävältä kuin luoti paikassa B olisikin tuntunut meistä sivustakatsojista. [jatkuu]

-jos luoti olisi jne., magalaiset olisivat käyttäneet sitä täysillä hyväksi, ja USA olisi entistäkin sekaisempi. Voin vain kuvitella, miten dystooppinen meininki potenssiin sata siellä nyt olisi verrattuna nykyiseen tilanteeseen. [jatkuu]

Monta kulmaa tähän itsellä:

-jos luoti olisi mennyt paikan A sijasta paikkaan B, maailmassa olisi yksi totaalikammottava ihminen vähemmän, mikä luonnollisesti olisi upeaa. En ollenkaan yritä pyhistellä muuta.
[jatkuu]

"What is stopping him sending troops to Greenland? What is stopping him threatening the UK with higher tariffs unless we elect Nigel Farage? Nato’s Article 5 is supposed to protect us from outside threats. What do we do if the call is coming from inside the house?"

No siis tämä! Mä seurasin tuota tyyppiä twitterissä ja ehdin ajatella että onpa ihan jopa jossain määrin tervepäinen kokkari.
Se oli silloin se 🙄

Varmaan E. Rakastan mun joulumaatani ja kirjahyllyjen porokokoelmaa ja jouluvaloja ja ja jajajajaja kaikkee!

Yksi parhaista neuvoista 👍 olen huomannut, että tämä auttaa myös bongaamaan kirjoitusvirheitä (!), niitä sellaisia ovelia, joita Wordin tarkistus ei merkkaa.