Silloin Tapani pisti tuulemaan, mutta en se minä ollut.

Silloin, kun vielä annoin fyysisiä joululahjoja, paketoin ne kahdesti luettuihin sanomalehtiin, ja sidoin paketit kokoon paperinarulla.

Ruuanlaittoa, eteisen seinän maalausta, kirjan lukemista, herkkujen syöntiä ja aamupäivällä sateen ollessa tauolla kävely metsässä vakituisen hellun kanssa.

Aikamoinen pohjanoteeraus oli se kyllä.

Äh. Epäkiva kävely.

Serge oli kyllä Bronson Pinchotin hahmoista paras!

Se auttaa paljon, kun on luettavaa. Ainakin mun oloa lukeminen helpottaa, kun sen myötä saan ajatukset edes hetkeksi pois omasta tukalasta olosta. Tsemppiä!

Aika lailla oon parantunut. Eihän tuo millään tavalla hyvä kuvio ollut, mutta vanha tila piti saada tyhjäksi, kun uusi vuokralainen ottaa tilan haltuunsa tänään.

Toivottavasti sulla on paremmat mahdollisuudet hoitaa itseäsi ja levätä. Kärsivällisyyttä toipumiseen!

Niko Kettunen on ainoa - ja painava - syy, miksi luen Hesarista autojen koeajot.

Sitä on liikkeellä. Erityispiirteenä kyky ajoittua pahimpaan mahdolliseen hetkeen. Mutta tulipa todistettua, että kyllä mieskin voi tehdä monta asiaa yhtä aikaa - esimerkiksi sairastaa influenssan (oireiden vastaavuus 9/10) ja muuttaa puusepänverstaan paikasta toiseen.

Missä lihas, siellä jumi.

Mutta seuraavalla kerralla tiedät, miten ei kannata tehdä. Uusi yritys, uudet virheet. Ennen pitkää olet tilanteessa, jossa olet epäonnistunut kaikilla mahdollisilla tavoilla ja jäljellä on vain onnistuminen.

Totta tämä, ainakin pyöräteiden osalta.

Joillakin asioilla on rajallinen määrä aikamuotoja. Myös leivokset kuuluu siihen joukkoon.

Ei ole kohteliasta päättää, että muut joutuvat hengittämään toisen ihmisen jätöksiä sisältäviä aerosoleja.

Kohteliasta on laittaa kansi kiinni. Siitä ei ole haittaa kenellekään.