että tokihan näissä nähty diskurssi on osa kaikilla sarjakuvaharrastajilla. No ei ollut kun isolle osalle tuttuja oli tasan Marvel ja DC, Image ja Dark Horse meni jo vahvasti alternativen puolelle...(no kyllä silti löytyi paljon kiinnostavia keskusteluja ja ihmisiä)

Mieleen tuli kanssa kun internetsin alkuaikoina 90-luvun lopulla innostuin kirjautumaan joihinkin kansainvälisiin sarjiskeskusteluryhmiin joissa iso osa muista oli amerikkalaisia...ja kun siinä vaiheessa omassa harrastuksessa oli just vahvana taidehörhöpienlehdet ja D&Q ja Fanta yms niin aattelin

Muistankin että ne varhaiset D&Q-jutut oli hyvin esillä just Suuren kurpitsan kautta, jotain julkaistiin lehdissäkin ja joistain sitten kirjoitettiin. Ja vastaavasti julkaisivat jonkin verran Hagelbergia ja Pentti Otsamon albumin, ja kanssa mm. Max Anderssonia, eli pohjoismaihin oli yhteyksiä.

Huomasin näitä ilmestyneen mutten ole vielä ehtinyt tutustumaan.

Tämä on kiva. Kaltsun töihin tutustuin aikoinaan jonkun vuoden sarjakuvafestarilla hankituista Mörkö-lehdistä, ja albumitkin ovat sitten tulleet luettaviksi sitä mukaa kun niitä ilmestyy...mulla on joskus ongelmia myötähäpeän käytöstä tarinoinnissa, näissä sitä annostellaan just sopivasti...

Kaverin kanssa Bio Cityssa katsomassa Pasolinin Saloa. Leffan alussa paikalla pari muutakin henkilöä, mutta puolivälistä lähtien voitiin kaverin kanssa kommentoida leffaa ihan ääneen kun muut olivat häipyneet salista...

Tein aikoinaan latinan siellä, se oli tiivis ja varsin hauska kurssi. Mutta AI:n käyttö on johtanut materiaalissa mitäänsanomattomaan tylsyyteen, joten liekö sitten enää yhtään niin viihdyttäviä esimerkkilauseita...

Ei ne kaikki pienet kulttuurit tietenkään ole selvinneet: muroma, kamassi, keminsaame jne...
Esimerkkikuvien pikavilkaisulla katsoinkin että onko Tiitu Takalo ollut tekemässä. Aihe vaikuttaa kiinnostavalta myös, haen luettavaksi.

Austen ei tosiaan usko, että rakkaus voi kaikkivoipaisesti ylittää kaikki esteet: hyvin tärkeää on moraalinen kypsyys ja henkinen ja _sosiaalinen_ yhteensopivuus. Ja tästä tulee sitten myös yhteiskunnallista ulottuvuutta kirjoihin.
Mm. Emmassa ja Viisastelevassa sydämessä on aiheesta lisää...

Nathanael West: Miss Lonelyhearts
Italo Calvino: Näkymättömät kaupungit
Leena Krohn: Umbra

Koska kysymys on absoluuttisesti mahdoton vastata, olen aikoinaan päättänyt että kun kysytään niin vastaan aina tuon Westin enkä jää miettimään asiaa, eikä listakaan sen kummemmin muutu 😄

Jep, tietty moraalisen kilvoittelun eetos tässä on (ja Austenilla olisi ehkä siis jotain sanottavaa nykyajan "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet"-ajattelusta...)
Mutta taitavasti kyllä Austen näitä ihmisiään ja näiden suhteita kuvaa.

Keräätkö Mustiksia yleensä vai erityisesti Thorgal-numeroita?

Jesh, nokkelaa laittaa palautteen anto maksumuurin taa, muuten olisi muutaman kerran tullut jo laitettua "tuo ei ole sana!"-palautetta...

Tämä rinnastus saattaa kauhistuttaa faneja, mutta piti käydä katsomassa miten Juha Vuorisen Juoppohullut osuu tämä kanssa kronologisesti. Ja kas, samana vuonna ilmestyi sarjan neljäs osa, Vaippaihottuma.

Muistelen että ne ekat Aseman jutut oli vielä lähinnä asianharrastajille, mutta tämä olisi saanut ihan valtavirtanäkyvyyttäkin: lapsiperhesarjakuva vetoaa niihin normaaleihin ihmisiin ja toisaalta tämä erosi perinteisimmistä.
Ja sitten oli kanssa se Muhammed-kohu jossa Ranta oli kanssa esillä...

Hjoo. Siinä vanhemmassa kokoelmasarjassa jossa sarjat oli lähempänä kronologiaa näki että Jaime oli alusta asti tosi varma tekijä, kun taas Gilbert haki suuntaa pitempään ennen kuin Palomar alkoi. Ja on myöhemminkin se kokeilevampi tekijä, joten onnistumisaste heittelee tosi laidasta laitaan...