Suomalaisen kirjallisuuden päivänä luin ja kuuntelin suomalaista kirjallisuutta. Yöpöydällä Emmi Itärannan uusin, äänikirjana sain loppuun Petri Tammisen uusimman, ”Sinua sinua”. Tammisen teos on lyhyt&ytimekäs. Muistellaan Prahaa, nuoruuden suuria tunteita. Hetkittäin aivan oivallista sanoitusta. 📚
Lars Svedbergin soinnukas ääni kuljetti Sinuhe egyptiläisen maailmaan. Mika Waltarin klassikko on järeä ja puhutteleva, mutta ei mielestäni niin vaikuttava kuin vaikkapa Johannes Angelos. Waltarin mielikuvitusta ja taustatutkimustyötä on ihailtava, kun kirjoitti teoksen ilman että kävi Egyptissä. 📚
Siitä on jo aikaa kun kuuntelin ”Profiloijan”, mutta en ole tainnut muistaa sitä tänne talteen dokumentoida. Jos on lukenut Helen Fieldsiä, tietää mitä on luvassa - omassa jännärigenressään hyvää luettavaa: juoni, jonka käänteet yllättävät ja joka sisältää aika kieroutuneitakin hahmoja. #kirjataivas
Joo, vain Tähtitrilogia näköjään suomennettu ja sepä olikin tiukkaa Ruotsiin sijoittuvaa dystopiaa! Onneksi sentään nyt vuosia niiden kolmen teoksen lukemisen jälkeen havahduin, että ruotsiksi Wilderängiltä löytyy lisää luettavaa. Mutta voisi näitä kyllä suomentaakin.
Ruotsalaisen Lars Wilderängin ”Midvintermörker” (2011) & ”Midsommargryning” (2013) tuntuvat hämmentävän ajankohtaisilta tässä nykymaailmassa. Lähtötilanteessa Venäjä hyökkää Ruotsiin vuonna 2012, Gotlanti tapahtumien keskipisteessä, ja siitä käynnistyy melkoinen turpo-vyörytys. #kirjataivas
Mihail Šiškinin ”Sota vai rauha” oli mielestäni aivan erinomainen ja silmiä avaava kirja, se kannattaa jokaisen lukea. ”Viha ja kauneus. Kirjoituksia sodasta, taiteesta ja Venäjän ideasta” on sekin tärkeä teos, mutta ei järisyttänyt minua yhtä paljon. #kirjataivas
Sofie Sarenbrantin ”Kuoleman kintereillä” oli helppolukuinen dekkari, mutta juonessa oli aika lailla epäuskottavia kohtia ja sen vuoksi tämä ei jättänyt erityisen hyvää jälkimakua. #kirjataivas
Niitä Pori-sarjoja on muistaakseni kaksi. Molemmat todella tiukkoja! Tykkään tosi paljon siitä, miten Tuominen kuljettaa yhteiskunnallisia teemoja dekkarijuonen rinnalla luontevana osana tarinaa. Tässä uudessa se puoli on vähän vähemmällä, mutta pilkahtelee kyllä.
Luin ”Alecin” lähes ilman taukoja. Arttu Tuominen on jo aiemmilla Poriin sijoittuvilla dekkareillaan osoittanut olevansa erinomainen kirjailija ja tämä uuden sarjan avausosa kannatti kyllä lukea. Yhdistelmä toimintaelokuvamaista kerrontaa ja vakavampia teemoja toimi hyvin, pidin tästä. #kirjataivas
Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola kertovat kirjassaan ’Jumalan varhaishistoriasta’ tieteellistä historiantutkimusta hyödyntäen. ”Jumalan synty - Isän ja pojan kätketty historia” on mielenkiintoinen ja uusia näkökulmia tarjoava teos. #kirjataivas
Lennokeista on puhe paitsi uutisissa, myös Helena Immosen tuoreessa ”Horros”-kirjassa. Kettu-sarjan jälkeen odotukseni olivat korkealla, ihan sinne ei Havu-sarjan avaus yllä. Hyvää lukuviihdettä niille, jotka tykkäävät armeija- ja tiedusteluteemojen ympärille rakentuvista jännityskertomuksista. 📚
Tärkeä muistutus näin syksyn epidemia-aaltojen alkaessa: Pysytään flunssaisena kotona. Näin suojaamme tartunnoilta paitsi työkavereita myös kunkin lähipiirin vanhuksia ja vakavasti sairaita. Sairaana on lupa sairastaa 🙏
Jens Henrik Jensenillä pysyy kertomus näpeissä. Hetkellisesti ajattelin, että rinnakkaista kerrontaa on liiaksi, mutta paketti rakentui lopulta hienosti. ”Gladiaattori” on aika raakaa luettavaa, minusta aiempia Oxen-kirjoja karumpi. #kirjataivas
Tästä ottelusta voi jokainen ottaa mukaansa itseluottamusta ja voitontahtoa tiukkoihin arkielämän tilanteisiin, asenteella ja fokuksella valtava merkitys taidon lisäksi 💪🏼🇫🇮💯 ja lopuksi juhlitaan 🕺🏻
Valérie Perrin: Sunnuntain unohdetut. En saanut tästä otetta, tuntui pitkäveteiseltä, kunnes vasta lopussa juoni tiivistyi & kertomus sai enemmän eloa. Verkkainen kerronta, jossa kuvattiin henkilöiden entisiä ja nykyisiä tunteita, toimii varmasti monille. Vuokko Hovatan ääntä kuuntelee mielellään.📚
